Kirkollisvero on vero, joka maksetaan evankelis-luterilaiselle tai ortodoksiselle kirkolle niiden jäsenten toimesta. Se on yksi Suomen verotusjärjestelmän erikoisuuksista, sillä kirkollisveroa ei peritä niiltä, jotka eivät kuulu kirkkoon. Tässä artikkelissa käsittelemme, mitä kirkollisvero tarkoittaa, miten se lasketaan ja miten se vaikuttaa verovelvollisiin.
Kirkollisvero on Suomen evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäseniltä perittävä vero. Se on osa kunnallisverotusta ja koskee kaikkia kirkkoon kuuluvia henkilöitä. Muiden uskontokuntien jäsenet tai uskonnottomat eivät maksa kirkollisveroa.
Kirkollisvero lasketaan prosenttiosuutena ansiotuloista, kuten palkasta, eläkkeestä ja yrittäjätuloista. Veroprosentti vaihtelee seurakunnittain ja on yleensä noin 1–2 % tuloista. Kirkollisveroa ei peritä pääomatuloista, kuten osinkotuloista tai vuokratuloista.
Kirkollisverolla rahoitetaan seurakuntien toimintaa, kuten:
Jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset (kasteet, häät, hautajaiset)
Seurakunnan diakoniatyö ja hyväntekeväisyys
Kirkolliset tapahtumat ja nuorisotyö
Kirkon rakennusten ja kiinteistöjen ylläpito
Kirkollisveron maksaminen perustuu kirkon jäsenyyteen. Jos henkilö eroaa evankelis-luterilaisesta tai ortodoksisesta kirkosta, hän ei enää ole velvollinen maksamaan kirkollisveroa. Eroaminen tapahtuu maistraatin tai eroakirkosta.fi-palvelun kautta.
Kirkollisveron maksaminen on pakollista vain niille, jotka kuuluvat kirkkoon. Muut eivät maksa sitä, eikä se vaikuta muiden verotukseen. Vaikka kirkkoon kuuluvat maksavat kirkollisveroa, he saavat vastineeksi kirkon tarjoamia palveluita.